Taas se alkaa! Lapsitoive on niin pinnalla, että alan kuvitella raskausoireita ja malttamattomana testailen jo ennen oletettua menkkojen alkua. Nyt on ollut neljä päivää niin yököttävä olo, ihan väsynyt, ihmeellistä nippailua alavatsasta ja rinnatkin aristaa. Tässä vaiheessa olisi aiheellista todeta, että ihan varmasti maksimissaan 7 tunnin yöunilla väsyttää, kun viettää päivät uhmaikäisen demonin kanssa. Ja ne rinnatkin kipeytyy ihan aina ennen menkkoja. Yökötys taas... no kai sellaisen helposti itselleen kehittää, jos oikein tunnustelee oloaan?
Phuuh, miten ihminen antaa itsensä ajautua tähän takaisin? Ja sitten vielä tekee sen viimeisen virheen ja menee kaivamaan negatiivisen raskaustestin roskiksesta pari tuntia testiajan jälkeen ja huokailee siihen piirtynyttä haamuviivaa. Vaikka kuinka tietää, ettei se todellakaan muuta testin tulosta! 

Kun saatiin lupa yrittää uudestaan, halusin heti maksimoida onnistumisen ja marssin ostamaan ovulaatiotestejä. Jos 12. kiertopäivänä aloittaa, niin kyllähän kymmenen testin pakkauksella pitäisi ovulaatio löytyä, jos on löytyäkseen? Heti parin päivän päästä tuli haaleaa viivaa, ei kuitenkaan tarpeeksi vahvaa. Olin innoissani ja varma, että kyllähän se siitä sitten vahvistuu. Hah! 8 päivän testailun jälkeen luin, että PCO saattaa aiheuttaa noita haaleita viivoja koko kierron ajan. Eikä se viiva sitten missään vaiheessa vahvistunut. Tein tunnollisesti testit loppuun. Samaan aikaan vuorokaudesta, 2 tuntia juomatta ja vähän enemmän pissaamatta. Into lopahti, kun tajusin, että jos nyt ovuloin, olisi luteaalivaihe oletettavasti turhan lyhyt kiinnittymiseen. Tottakai heti seuraavana päivänä iski päälle kaikki mahdolliset ovulaatio-oireet. Olin luottanut jo tammikuussa kroppani viesteihin ennen positiivista raskaustestiä ja sen jälkeen, kun tuli tunne, ettei kaikki ollut hyvin. Päätin siis luottaa nytkin, enkä rynnännyt ostamaan lisää testejä. Saipa parisuhde ainakin pienen piristysruiskeen! 

Oli ihan turhaa miettiä antaako itselleen luvan kuumeilla vai ei. Ei minulta oikeasti missään vaiheessa kysytty! Ja nyt taas odotellaan kauhulla mitä tuleman pitää. 

Ai niin, tunnen jotenkin tarvetta selitellä tätä blogia ja sen aihepiiriä. Vauvakuumeesta, yrittämisestä, keskenmenoista ja lapsettomuudesta kun ei yleensä puhuta. Minua moinen alkoi ärsyttämään ja päätin avata pelin. Miksi on niin kamalaa sanoa toivovansa vauvaa? Tai miksi raskaudesta ei saisi puhua kolmen ensimmäisen kuukauden aikana? Se mahdollinen menetys on ihan yhtä iso, tietää siitä joku muu tai ei. Ja varmasti jokainen aikuinen tietää, ettei aina kaikki mene ihan putkeen. Mitä mieltä olette?